lauantai 2. toukokuuta 2015

Paluu kotiin suklaat mukana

Aamulla varhain kun aurinko nousi, niin minä unestani heräsin... Ihanassa hotellissa Brysselissä, josta aamupalan jälkeen pieni kävely Brysselin pohjoiselle juna-asemalla ja sieltä junalla lentokentälle! Kentältä mukaan viimeiset suklaat, joista Belgian on kovin tunnettu. Nyt Finnairin koneessa kohti Helsinkiä.

Loppuyhteenveto:
Heino reissu, jossa nähty ja koettu paljon. Belgian tilanne on mielenkiintoinen, samoin koulujärjestelmä, joka ei loppujen lopuksi kumminkaan ole hirveän erilainen kuin meillä.  Belgiaan saksankielisellä alueella lapset siirtyvät ammatilliseen koulutukseen jo noin 12-vuotiaana ja heillä on ensimmäiset vuodet kuitenkin aikalailla samantapaiset kuin meidän yläkoulussa, vaikka ovatkin jo valinneet alakohtaisen suuntautumisen. Ensimmäisten opintovuosien aikana heillä on mahdollisuus tutustua muihinkin aloihin ja vaihtaa vielä alaa. Belgiassa on kolme eri hallintoaluetta ja myös kolme erilaista koulujärjestelmää. Saksankielisen alueen oppisopimuskoulutuksen malli tulee saksasta. Oppisopimuskoulutus on tarkoitettu nuorille ja palkat ovat todella alhaiset. Harmi, ettemme päässeet tutustumaan työpaikoille. Ehkä tämä kohde ei ollut paras mahdollinen oppisopimuskoulutukseen perehtymisen näkökulmasta, sillä varsinaisessa kohdekoulussamme ei ollut oppisopimuskoulutusta lainkaan. Onneksi Rita oli kuitenkn pystynyt järjestämään meille tapaamisen viereisen oppilaitoksen oppisopimusvastaavan kanssa.

Vaikka saimmekin kokea tällä matkalla hienoja kultturikokemuksia Eupenin lisäksi Hollannin puolella Maastrichissa ja viimeisenä päivänä Brysselissä oli tämä reissu kumminkin ensisijaisesti työmatka. Päivät olivat pitkiä, ohjelmaa oli lähes joka päivä vähintään 9h, joinain päivinä enemmänkin! Vieraan kielen kuunteleminen ja puhuminen käy voimille, iltaisin olimme tosi väsyneitä. 

Kiitos vastaanottavan organisaation kv-koordinaattori Rita Pavonetin kaikki toimi loistavasti ja hänellä itsellään oli todella paljon aikaa meille :-) Voimme suositella Eupenia kohteena kenelle hyvänsä kv-matkalaiselle!



Kulttuuripäivä Brysselissä

Viimeinen reissupäivämme ennen lähtöä sattui vapuksi. Tämä oli toisaalta vähän huono juttu, koska Robert-Schulman-Institutessa on normaalisti perjantaisin työssäoppimispäivä ja näin ollen sitä ei tälle viikolle sattunut ollenkaan. Emme siis päässeet tutustumaan työpaikoille. No asian positiivisempi puoli on se, että Rita järjesti meille perjantaiksi kultturipäivän Brysseliin. Aamulla siis jo varhain ylös ja matkalaukkujen kanssa Eupenin rautatieasemalle, siitä junalla Brysseliin, matkalaukut hotellille ja kohti ihanaa kaupunkipäivää! Rita oli mukanamme koko päivän! 

Ensin kävelimme ja katselimme näkymiä, poikkesimme barokkityylisessä kirkossa, marttyyriaukiolla ja muutamassa muussa paikassa. Sen jälkeen parilla metrolla ja yhdellä bussilla Royal Greenhouse of Laekeniin, joka on kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha. Kyseinen puutarha on auki vuosittain vain 17.4.-7.5. ja tuona aikana siellä vierailee n. 100 000 vierailijaa. Koska 1.5. on täälläkin vapaapäivä ja sää oli hyvin suosiollinen emme olleet ihastelemassa valtavaa kukkamerta aivan yksin. Katselukierros, jonka kaikki vierailijat kiersivät oli hyvin organisoitu. Jokainen käveli haluamaansa vauhtia ja katseli paikkoja rauhassa. Koko reitin varrella oli muutama ruuhkakohta, jossa odottelimme pääsyä eteenpäin. Tämä puutarha oli aivan mielettömän hieno paikka ja suosittelemme sitä ehdottomasti jokaiselle, joka sattuu joskus olemaan keväällä Brysselissä (pääsymaksu 2,50e/hlö).





Greenhousen jälkeen palasimme bussilla ja metrolla takaisin Brysselin keskustaan, jossa Rita kierrätti meitä katsomaan lukuisia nähtävyyksiä, mm. Kuninkaan linna, linnan viereinen puisto, maailman parasta suklaata myyvä suklaakauppa, Manneken Pis eli pissaava poika, joka on Brysselin tunnetuin nähtävyys ja tunnusmerkki pienestä koostaan huolimatta (60cm). Pissaava poika puetaan nykyisin vaatteisiin ja koska nyt oli 1.5. oli hänellä työläisen vaatteet. Brysselissä oli tosi kansainvälinen tunnelma ja valtavasti ihmisiä, jotka nauttivat keväisestä päivästä ja useiden katumuusikoiden esityksistä sekä tietysti terassien ja ravintoloiden tarjonnasta. Päivän lähestyessä iltaa istuimme mekin Ritan kanssa terallissilla, jossa jätimme hänelle haikeat jäähyväiset. Tämän jälkeen Rita kiirehti Eupenin junaan ja me jäimme keskenämme tekemään viimeiset tuliashankinnat, ruokailimme ja ihmettelimme tämän suurkaupungin iltaelämää ja rakennusten väriloistoa.















torstai 30. huhtikuuta 2015

30.4. Vappuaattona koululla ja nähtävyyksiä katsomassa

Vappuaattona suuntasimme jälleen yhdeksäksi koululle ja tällä kertaa sateenvarjojen kanssa. Nyt menimme suoraan Denisen luokkaan, joka oli Jacquelinen luokan vieressä. Luokassa oli tänään paikalla 12 opiskelijaa ja he olivat samoja opiskelijoita, jotka opettelivat housujen silitystä pari päivää sitten. Nyt heillä oli vuorossa ruuanvalmistusta. Tämä opetuskeittiö oli hieman pienempi kuin viereinen luokka ja koska oppilaat olivat hyvin eloisia oli luokassa kovin tiivis tunnelma. Opettaja oli aamulla ohjeistanut opiskelijat työhön ja jokaisella oli oma hommansa, jota tekivät. Osa valmisti pääruokaa pienissä ryhmissä, osa jälkiruokaa, joku kattoi pöytiä, joku siivosi kaappeja jne. Kaikki olivat ahkerasti työn touhussa. Denise esitteli meille kiireen keskellä opiskelijoiden Qualifikationarbeit-töitä, jotka näyttäisivät vastaavan meidän opinnäytetöitä, mutta tehdään jokaiseen laajempaan opintokokonaisuuteen eli tässä tapauksessa kotipalvelukokonaisuuteen. Denisellä oli tällä tunnilla paljon työtä ja hän olikin hieman stressaantunut tilanteesta. Asiaa hankaloitti vielä välitunnilla yhdelle oppilaalle sattunut nilkan nyrjästäminen. Tänään ruokailimme Denisen opiskelijoiden kanssa. Ruokana oli kolmen ruokalajin lounas, joka sisälsi lihapullakeiton, lasagnetyyppisen pääruuan, jossa pastan sijasta kyssäkaalia sekä jälkiruuan. Ruokailun aikana muutamat opiskelijat alkoivat jutella meille englanniksi. Se oli meille yllätys, koska olimme aiemmin kuulleet, että nämä opiskelijat eivät ole opiskelleet englantia. Ihmeteltyämme asiaa selvisikin, että nämä opiskelijat ovat maahanmuuttajia ja osaavat siksi englantia. Tyttö, jonka kanssa keskustelimme eniten oli muuttanut Belgiaan Bosniasta vain kaksi vuotta sitten. Toinen tytöistä oli albaanialainen. Tuntien jälkeen vietimme oikein leppoisan ja mukavan hetken Denisen, Jacquelinen, Virginian ja Ritan kanssa. 




Ruuanvalmistuksessa hygienia on täällä hyvällä tasolla, käsien pesua, työpisteiden siivoamista jne. korostetaan. Ihmettelemme kuitenkin sitä, ettei kaikilla ole hiukset suojattuina, pitkät hiukset on kuitenkin kiinni. Toinen hämmästyksemme aihe on jalkineet. Täällä ei näytä olevan erikseen työjalkineita, vaan suurimmalla osalla opettajat mukaan lukien on jalassaan tennarit tmv. jalkineet. 

Iltapäivällä Rita selvitti meille Belgian kieli- ja itsehallintoalueita. Jotenkin vaan on uskomatonta, että pinta-alaltaan näin pienessä maassa on kolme eri kieli- ja itsehallintoaluetta. Pohjoisosassa Belgiaa elää flaaminkielinen väestö, joita on n. 5 1/2 miljonaa. Bryssel sijaitsee flaaminkielisellä alueella, mutta on kuitenkin pääasissa ranskankielinen kaupunki. Eteläosassa Belgiaa on ranskankielinen alue, jossa asuu noin 4 1/2 miljoonaa ihmistä. Saksankielinen alue on selvästi pienin ja sijaistee Belgian itäosassa. Saksankielisiä on vain noin 74000. Saksankielinen alue jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen. Eupen on pohjoisella alueella ja on saksankielisen alueen hallintokaupunki. Täällä sijaitsee itsehallintoalueen ministeriöt jne. Belgiassa flaamin- ja ranskankielisillä on jatkuvasti konflikteja ja poliittisia riitoja, jotka liittyvät veroihin jne.

Belgian kieli- ja hallintoalueiden lisäksi tutustuimme saksankielisen alueen koulujärjestelmään, josta kuva ohessa.



Koulupäivän jälkeen läksimme vielä Ritan kanssa tutustumaan vesisateessa, mutta onneksi kuitenkin autokyydillä, muutamiin Eupenin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kävimme kaupungin korkeimmalla paikalla, josta näkyi alakaupunki, jossa sijaitsee perinteistä teollisuutta, joista suurimpana villakehräämö, joka on ollut alueen suurin työllistäjä vuosisatoja. Lisäksi kävimme katsomassa patoa, jollaista emme ole ennen nähneet, korkeutta nimittäin 63 metriä!



Täällähän on huomenna 1.5. kansallinen vapaapäivä kuten meillä, mutta se ei näkynyt tänään mitenkään. Koulupäivä kesti normaalisti 16.20 saakka, kaupat olivat auki normaaliin tapaan klo 18 saakka ja yhtään ilmapalloa tai muuta vapunvieton merkkiä emme nähneet. Niinpä vesisateista iltaa vietimme keskenämme patongin, juuston, oliivien ja viinin seurassa. Hyvää Vappua teille kaikille!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

29.4. Koululla ja Maastrichissa

Tänään aamulla menimme koululle omin toimin klo 9.00. Rita saatteli meidät Jaqlinen luo kotitalousluokkaan, jossa oli eilen Virginian luona tapaamamme ryhmä. Tänään he harjoittelivat itsenäisesti, mutta opettajan tarvittaessa auttaessa, isomman työkokonaisuuden organisointia ja työskentelyä, joka liittyi kotipalvelutyöhön. He oli aloittaneet klo 8 ja heillä on aikaa 4 tuntia. Tässä ajassa heidän tuli valmistaa pääruoka (lihaa kastikkeessa), ranskalaiset perunat (jotka eivät muuten oikeasti ole alkujaan Ranskasta, vaan täältä Belgiasta!), salaatti ja jälkiruoaksi marmorikakku. Lisäksi työtehtäviin kuuluu pestä pyykki, silittää iso pino pyykkiä ja tehdä korjausompelua sekä puhdistaa uuni ja tietysti huolehtia työpisteen puhtaudesta. Noin klo 11 kaiken piti olla valmista ruokailua ja keskustelua varten. Tällöin käytiin läpi mahdolliset probleemat, joita tuli vastaa aamun aikana.
Opetustilat olivat jälleen erinomaiset, ovathan tilat koko oppilaitoksessa vain pari vuotta vanhat. 


Täällä koulussa on mietitty rakennusvaiheessa asiat hyvin ekologisesti. Kestävän kehityksen arvot näkyvät arjessa. Kuitenkin opetuksessa käytettävien raaka-aineiden hankinnassa täällä on sama tilanne kuin meillä eli raaka-aineisiin varattua rahaa on niin vähän, ettei sillä rahalla voi hankkia lähi- tai luomuruokaa. Keskimäärin rahaa on käytettävissä tällaiseen päivään kuin tänään n. 5e/opiskelija.

Iltapäivällä läksimme käymään Ritan autolla Hollannin puolella Maastrichissa, johon on matkaa noin 40 km Eupenista. EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus ja Maastrichin sopimus näkyy täällä ihan käytännössä eli emme edes huomanneet milloin olimme jo siirtyneet Hollannin puolelle. Maastrichissa kiertelimme keskustassa, jossa on paljon kauniita vanhoja taloja ja kujia sekä paljon kauppoja. Asiaan kuuluen teimme tietysti myös edullisia vaateostoksia ja pieniä tuliashankintoja. Hollannissa on kuten olimme aiemmin kuulleet todella paljon pöyräilijöitä ja jalankulkijoiden tulee väistää heitä. Kukaan pyöräilijä ei käytä kypärää ja valtaosa skootterikuskeista ajelee myös avopäin! Jännittävin asia Maastrihin reissulla oli auton saaminen pois parkkihallista, sillä kun Rita yritti ottaa kuittia parkkimaksusta, joka maksettiin pankkikortilla ulosmenopuomilla kävikin niin, että portti sulkeutui, emmekä päässeet siitä enää läpi. Lisäksi parkkifirman puhelinpalvelu oli sulkeutunut klo 16 eli reilu tunti ennen kuin Rita alkoi selvitellä asiaa. No tilanteesta selvittiin ja meillähän ei siinä niin hätää autossa osotellessa ollutkaan... Rita sen sijaan taisi kokea jonkin verran ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja hetken aikaa tilanne tosiaan näytti siltä, että auto jää porttien sisäpuolelle seuraavaan aamuun asti!


Maastrichista palattuamme söimme kaksin päivällisen Eupenissa ja palasimme lopulta takaisin majapaikkaamme reilu 12 h lähtömme jälkeen.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

28.4. Ilta

Kolmas päivämme vierailukohde oli varsinaisen oppilaitoksemme vieressä oleva oppilaitos, jolla oli osittain yhteiset tilat Robert-Schuman-Instituten kanssa. Täällä tapasimme Brunon, joka kertoi meille Belgian saksankielisen alueen (maassa on kolme eri kieli- ja itsehallintoaluetta) oppisopimuskoulutuksesta. Oppisopimuskoulutuksen systeemi on aikalailla samanlainen kuin meillä. Oppisopimusopiskelijat ovat työssä neljänä päivänä viikossa ja koulussa yhden päivän viikossa. Koulussa opiskellaan oman aineen teorian lisäksi yleisaineita. Eupenin alueella oppisopimusopiskelijoita on yhteensä noin 600, jotka ovat iältään 16-28-vuotiaita. Suurin ero Suomen oppisopimuskoulutukseen on palkkaus. Oppisopimusopiskelija saa palkkaa ensimmäisenä vuotena n. 250e/kk, toisena n. 333e/kk ja kolmantena n. 433e/kk. Brunon mukaan n. 70% opiskelijoista on hyvin motivoituneita opiskelusta ja n. 30% ajattelee oppisopimuskoulutuksen olevan helpompi tie ammattiin, koska silloin ei tarvitse olla koulussa kovin paljon. Oppsiopimuskoulutuksen ongelma on se, että osa työnanatajista käyttää sitä halvan työvoiman saamiseen ilman sitoumusta pidemmästä työsuhteesta.
Oppisopimuskoultuksen infon lisäksi Bruno kierrätti meitä koulun tiloissa. Mielenkiintoista oli esim. autoalan korjaamotilat, joissa oli rivi täysin uusia erimerkkisiä henkilöautoja, jotka automerkit ovat yhteistyön nimissä sponsoroineet opetuskäyttöön. Tällä tavalla autofirmat turvaavat sen, että opettajilla ja opiskelijoilla on osaaminen viimeisimmän teknologian tasolla. Varsinaista autonkorjausta opiskelijat pääsevät tekemään käytettyjen ajoneuvojen pariin työssäoppimispäivinä yrityksissä.


Päivämme oppilaitoksissa kesti yli viiteen, jonka jälkeen suuntasimme vielä Ritan kanssa kävellen tutustumaan Eupenin keskustaan. Koska päivä oli pitkä ja olimme aika väsyneitä päädyimme ostamaan pientä iltapalaa majoituspaikkaamme (kuva alla). 


28.4. Iltapäivä

Seurattuamme Virginian opetusta kaksi tuntia siirryimme lounaalle. Ruokaseurueeseemme liittyivät Virginian esimies sekä opettajia, joiden mukana tulisimme olemaan tulevina päivinä sekä opettaja, joka oli ollut pari viikkoa sitten Savonlinnassa. Ruokailimme opettajien ruokalassa, jossa oppilaitoksen opiskelijat harjoittelivat ruuanvalmista ja tarjoilua.
Ruokailun jälkeen siirryimme seuraamaan Jacqueline-opettajan opetusta. Jacqueline opettaa ruoanvalmistusta, tekstiilienhuoltoa ja puhdistuapalveluja eli käytännössä meidän kodinhuoltajan opintoihin liittyvieä asioita. Tänään hän opetti opiskelijoilleen silitystä. Opiskelijat harjoittelivat miesten suorien housujen silitystä eli prässien tekemistä jne. Opiskelijoita ryhmässä on kymmenen, mukana kaksi poikaa.
Hyvin tuli housut silitettyä, sillä samoja housuja silitti jokainen opiskelija vuorollaan ja aikaa asialle saatiin kulumaan lähes kokonainen tuplatunti! Opiskelijat seurasivat opetusta todella hienosti, itselläni alkoi jo kestävyys loppua ja mieli halajata kahvikuppia paremman vireystilan varmistamiseksi.
Opetukseen täällä käytetään aikaa paljon enempi kuin meillä, onhan viikkotuntejakin 38! Jokaisen tunnin/tuplatunnin päätteeksi opiskelijat kirjaavat oppimispäiväkirjaansa tunnilla opitut asiat. Tässä olisi melläkin oppia otettavaksi ja asiaa nyt mietittyäni alan todella kannattaa myös opsoilla vahvempaa kirjaamisvelvoitetta työpaikalla opituista asioista!



Tiistai 28.4. Robert-Schuman-Institute

Toinen reissupäivämme alkoi majoituspaikassamme Frau Leonard-Schinsin luona. Asumme siis pienessä linnassa Fraun kodin yläkerrassa. Frau kattoi meille aamupalan olohuoneeseemme. 
Vähän ennen kymmentä Rita tuli meitä vastaan ja läksimme kävellen Robert-Schulman-Instituteen, jossa ensimmäinen tutustumiskohteemme on sairaanhoitajakoulutuksessa. Luokassa on paikalla seitsemän n. 18-vuotiasta opiskelijaa. Opettaja Virginia opettaa heille saksan kielellä kuumeen mittaamista erilaisilla mittareilla ja kertoo meille välillä asioita englanniksi. Opiskelijat eivät puhu lainkaan englantia, koska eivät ole sitä koskaan opiskelleet. Virginia tekee työtä 50% opettajana ja 50% sairaanhoitajana läheisessä sairaalassa. Opetusryhmä on pieni, normaalisti noin 10 opiskelijaa, ja opetus etenee hyvin perinteisillä tavoilla. Opiskelijat istuvat paikoillaan. Opettaja kertoo ja näyttää erilaisia mittareita, joita kokeillaan ja jotka kiertävät luokassa. Teoriaa luetaan monisteista kappale kerrallaan ja kukin opiskelija lukee vuorollaan ääneen! Välillä keskustellaan aiheesta. Luokassa keskustellaan myös, miten korkeaa kuumetta voidaaan alentaa. Meille uutta on kylmäpakkausten käyttäminen, samoin jäämurskan suuhun laittaminen. Luokassa on hyvin leppoisa fiilis, mutta silti todella rauhallista.
Opettajan mukaan ammatilliset opinnot etenevät todella hitaasti ja vasta ensi vuonna nämä opiskelijat lähtevät ensimmäisen kerran harjoitteluun sairaalaan. Tänä vuonna tekevät harjoittelujakson kotihoitoon.